Innostuin tuola Aniksen blogissa olleesta meemistä, jossa oli mielenkiintoisia kysymyksiä. Jossain siellä kysyttiin, mitä haluaisin tehdä elämälläni. Aito, rehellinen tahtoni on jotain aivan muuta, kuin mitä nyt teen. Nykyinen elämänihän on hektistä kaupunkilaisen yksinhuoltajan sinkkueloa, ihan kivaa sellaista kyllä, mutte sitä, missä kutsumukseni on.
Luonto on aina ollut minulle tärkeä. En ole mikään luontoaktivisti, en ollenkaan, mutta usein, jos pitäisi määrittää, mikä asia on saanut sanattomaksi, niin luonto. Erityisesti villieläimet koskettavat, vielä tarkemmin sudet. Niissä on jotain saumatonta, kunnioitustaherättävää karismaa.
Mikäli minulla ei olisi velvoitteita, lapsia, eikä muutakaan sitovaa omaisuutta, muuttaisin erämaahan asumaan. En ehkä pysyvästi, mutta olen aina haaveillut, että saisin viettää pidemmän ajanjakson eläinten keskuudessa, oppia tuntemaan niitä ja seuraamaan niiden elämää läheltä.
En ole siis vielä höyrähtänyt täysin, vaikka tässä hulluja puhelen. Satuin vain katsomaan tuon alla olevan videon, joka todella salpasi henkeni. Upea! Tämä sai liikutuksen kyyneleet silmiin kauneudellaan.
Kommentit