Nämä päivät katoaa käsistä. Tänään tuli ajettua 600 km tuossa karmeassa kelissä, eli käytännössä koko päivä on vietetty auton ratissa. Sitten pikaisesti kotiin, ja kamppeet kasaan, ja uimaan. Tuo uiminen on aivan ihanaa, pitäisi vaan löytää aikaa useammin. Mutta pitkän automatkan jälkeen oli ihana päästä rentouttamaan lihaksia, ja lillumaan porealtaaseen. Ja tietenkin piti vähän edes yrittää uida ihan kuntoilumielessäkin, mutta vain vähän. Nyt sitten viimein saa hetken hengähtää. Vielä pitäisi jaksaa esivalmistelut huomisia pikkujouluja ajatellen, mm. siistiä kynnet. Viime viikon lakka alkaa olla ikävästi lohkeillutta. Mutta säärikarvoja en aja! Asennoidun niin, ettei tarvitse :)

Tänään tuossa ajellessa kuuntelin radiota. Tietenkin sieltä tuli XXXX:n kappale, mitä kuunneltiin perjantaina. Hiukan, ihan vähän vaan, meinasi alahuuli alkaa väpättämään. Vaihdoin äkkiä kanavaa. Sellainen olen aina ollut, pakoillut omia tunteitani. Jos jostain tulee ikäviä muistoja, hävitän sen elämästäni. Jos nyt en täysin, niin piilotan johonkin varastonnurkkaan. Sama pätee musiikkiin. Vaikka rakastan musiikkia, niin aika vähän lopulta on sellaisia kappaleita, joita enää voi kuunnella ilman tunnekuohuja.

Eppujen uusimmalta soitettiin biisi "Haluun sut". Saamari, äkkiä pois. En halua kuulla mistään tai kenestäkään, joka on rakastunut. Varsinkin kun ajattelen vain SR:ää joka on rakastunut siihen uuteensa.

Lara Fabian tuli myös, sille kumarrus. Eläydyin täysin sanoitukseen ja se saikin soida lähes kokonaisuudessaan ilman kanavasurffaajan liipaisinta.

Sitten tuli kappale, jota pysähdyin kuuntelemaan. Pystyin sieluni silmillä näkemään SR:n laulamassa sitä minulle jossain, kuuloni ulottumattomissa. Oikeassa elämässähän se ei niin mene, mutta oli ihana ajatella, että se jotenkin edes tajuaisi, miten pahasti muhun sattui silloin. Juuri nyt päätin, että tästä biisistä teen meidän hautajaiskappaleen. Aina sen soidessa yritän muistaa syyt, miksi kaikkiin tilanteisiin ajauduttiin, ja miten monta kolhua tuli sen rakkauden keskellä. Sen, jollaista en tiennyt olleen olemassakaan.

Joten, sinulle rakkaani, jolle olisi antanut elämäni:

Neljä Ruusua / Nuoli ja Sydän

oli helppoa olla
toisiimme luotettiin
ymmärsit kaiken
mitä tarkoitin
yhteen kuuluttiin
onneemme uskottiin
oltiin matkalla sinne
missä taivas aukeaa

olet surullinen
olen vaarallinen
lähdin luotasi pois
sua satuttaen
sut väkijoukossa näin
olit allapäin
löysin katseestas sen
mitä nähnyt mä en silloin koskaan
on ne päivät kauas kadonneet
sä voisit paljon paremmin jos
unohtaisit mut

monta kipeää nuolta
sydämiimme ammuttiin
monta murhetta, huolta
yhdessä itkettiin
kun liekki sammuu
ja tunteet viilenee
virttynyt verho
välillemme laskeutuu

olet surullinen
olen vaarallinen
lähdin luotasi pois
tuskin takaisin voin tulla koskaan
oon aiheuttanut sulle sen
vaikken halunnutkaan milloinkaan sua
loukata tai satuttaa
sä voisit paljon paremmin jos
unohtaisit mut
olet surullinen
olen vaarallinen
lähdin luotasi pois
sua satuttaen

sut väkijoukossa näin
olit allapäin
löysin katseestas sen
mitä nähnyt en milloinkaan
milloinkaan

R.I.P Suuri Rakkauteni, kerran olin sun. Nyt on niin ikävä.