No niin, vuoden ensimmäiset viralliset pikkujoulut ovat takanapäin. Oli oikeastaan tosi kivat bileet kaikin puolin. Paikka oli sopivan kokoinen ja intiimi, johon reilun sadan hengen porukkamme mahtui mainiosti. Firma oli tänä vuonna harvinaisen anteliaalla päällä drinkkilippujen suhteen, joten ilolientä virtasi ja ihmiset olivat hyvällä tuulella, vaikka ulkona vihmoi vedensekaista räntää.

Jatkoille lähdettiin Helsingin "traktoribaariin", josta on jo muodostunut pikkujoulujen perinteinen jatkopaikka. Meno jatkui sielläkin vauhdikkaasti, ja tanssittiin Suomipoppia täysin rinnoin. Miesrintamakaan ei näyttänyt yhtään hassummalta, sellaisia potentiaaleja oli muutamakin, mutta yksi aivan erityisesti. Sellainen mies, josta en tahtonut saada silmiäni irti. Jotenkin se vaan kolahti ihan siltä seisomalta, kaikki siinä miehessä ulkoisesti miellytti mun silmää. Lähempää tuttavuutta en tietenkään mennyt tekemään, sen verran tiiviisti eräs vaalea naishenkilö pörräsi siinä miehen ympärillä. Haistoin draaman ainekset ilmassa, joten pysyttelin poissa ja ihailin miestä kauempaa. Vähän myöhemmin kävi ilmi, ettei tuo mies ollut suomalainen. Puhe kuulosti hollannilta, ja suomalaisille ystävilleen puhui englantia. Mutta se siitä.

Yksi jännä juttu jäi kaivelemaan eilisillasta. En tiedä olenko maininnut, mutta työskentelen kahdeksan hengen tiimissä, jossa olen ainoa nainen. Ikäjakauma noiden miesten kesken on 27-50 v., kaikki erittäin asiallisia ja fiksuja, ja suorastaan ihania työtovereita. Sitten on eräs toisen osaston henkilö, reilu kolmekymppinen Jii, jonka kanssa joskus ollut jotain silmäpeliä, muttei sen enempää. Jii alkoi siinä illan edetessä sitten tekemään lähempää tuttavuutta, ei siinä mittään. Juteltiin niitä näitä, ja välillä aina hätistin levottomia käsiä kauemmaksi. En tosiaan ollut sillä tuulella, että jaksaisin mitään pikkujouluvirityksiä työkaverin kanssa. Yhtäkkiä huomasin, kun tämä oman tiimini vajaa kolmekymppinen kaveri katseli aika lailla alta kulmain keskusteluamme. Hän tuli kysymään, että yrittääkö toi Jii iskeä sua? Johon vastasin vaan ykskantaan nauraen, että en tiiä, muttei tuu onnistumaan siinä. Sitten tajusin, että itseasiassa tuo Kaveri oli koko illan kulkenut perässäni jo ihan alkuillasta lähtien. Ensin en kiinnittänyt siihen sinänsä huomiota, koska olimme kuitenkin tavallaan samaa porukkaa. Kuitenkin suurin piirtein vessaan menemisetkin hän kävi varmistelemassa. Sitten vielä tuolla jatkoilla oli kuin varjo perässä koko ajan, halusi kaikki hitaat tanssit, ja näin jälkeenpäin oli kovin "omistava" koko illan.

Mitenkään en jaksa uskoa, että kyseessä olisi mikään ihastust tms. Kaveri on ostamassa asuntoa todella pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa, ja muutenkin sen oloinen, ettei varmasti koskaan pettäisi tätä. Mutta jotenkin tuli olo, että minua holhotaan, että hän olisi kuitenkin ollut tietyllä tavalla mustasukkainen. En tiedä, ehkä mä olen vainoharhainen, mutta näin jälkikäteen ajatellen, siltä tuo toiminta eilen vaikutti. Tavallaan kovin ihanaa ja suloista, mutta toisaalta hiukan ahdistavaa. Tuli jotenkin tunne, että Kaverin elämäntehtävä oli suojella minua pahalta maailmalta, ja pitää myös huoli, etten solmi epäasiallisia tuttavuuksia ;)

No jaa, teksti taisi mennä hiukan sekavaksi, mutta loppukaneettina, että oli tosi kivat pikkujoulut. Enkä edes kaipaillut SR:ää yhtään, vaikka alkuun vähän pelkäsin, että näinkö sitä tulee muutaman glögin jälkeen tartuttua puhelimeen. Mutta onneksi ei tullut edes mieleen, vaan pystyin rentoutumaan ja vapautumaan ihan kunnolla.

Vielä eilisestä sen verran, että sattui niin hassusti, että parikin sellaista ihmistä, joista en ole kuullut aikoihin, soittelivat. Toinen, Ystävä, johon joskus maailman aikaan olin hiukan ihastunutkin soitteli, ja pyyteli oluelle. Sitten tämä toinen, itse asiassa entinen alaiseni edellisestä firmasta, pyysi lähtemään pizzalle joku ilta. Että hohhoijaa, sanon minä, mistä ne keksii taas yhtäkkiä, että mä olen olemassa. Ystävän osalta sen ymmärränkin, koska sen elämää menee aika lujaa vauhtia, ja on hiljattain muuttanut avoliittoon.

Mutta tää toinen mies, se se vasta herättikin ihmetystä.... Noo, mitäpä noita. Pitää ajatella positiivisesti, että ihan kiva olla sellanen ihminen, jonka muut muistaa vielä pitkienkin aikojen päästä. Toivottavasti myös eräs ;))

Sorry, teksti on tosi huonosti jäsennelty, ja tosi töksähtelevää, mutta eilen siiderissä ja glögissä liotetut aivoni eivät nyt kykene parempaan suoritukseen. :)