Tässä monen yhteensattuman kautta päädyin pohdiskelemaan niitä miehiä, jotka ovat minua jotenkin liikauttaneet sinä aikana, kun tämä epämääräinen suhde SR:n kanssa on ollut vireillä. Ensimmäinen vuosihan meni täydellisesti, koska kaikki oli ah..niin ihanaa, ja minua rakastettiin. Tai siis luulen niin, mutta pääasia kai, että silloin tosiaan tuntui siltä.

Suhdetta oli kestänyt 1,5 vuotta, kun ensimmäisen kerran yritin irtiottoa. Laitoin silloinkin sähköpostitse viestiä SR:lle. Luuserimaista ehkä, mutta kasvot vastakkain en siihen pystynyt. Monta kertaa yritin, mutta aina se kaatui johonkin. Joka tapauksessa kesän korvalla 2006 otin ensimmäisen askeleen eroa kohti. Silloinkaan se ei hoitunut ihan oikein, vaan SR tuli käymään luonani kirjeen jälkeen. Itkuhan siinä silloin pääsi, ja molemmat ihmeteltiin tilannetta. SR lähti, ja minä jäin nuolemaan haavojani. Sanallakaan SR ei silloin sanonut, että aikoisi tehdä jotain asioille. Alistui siihen mitä sanoin, eikä soitellut perään. Tuli viikonloppu, ja päätin lähteä ystäväni kanssa baariin juomaan suruuni ;). Baarissa tapasin Komean, jonka kanssa päädyttiin meille, ja lopun varmaan arvaakin. Komean kanssa jäi tekstiviestiyhteys, ja aina sopivin väliajoin pidettiinkin yhteyttä, ja tänä syksynä tiiviimminkin. Komea oli varattu silloin kesällä 2006, mutta oli eronnut seuraavana syksynä. Komean kanssa orastava ystävyys katkesi ilmoitukseen tekstiviestillä :"mun täytyy nyt keskustella itseni kanssa, mitä mä haluan". No joo, ei hetkauttanut yhtään, lähinnä ihmetytti, koska todella suhde oli enemmän ystävyyttä, kuin mitään muuta.

Edelleen kesällä 2006 tapasin Kesämiehen. Kesämieheen jo jopa ihastuin, vaikka kyseessä oli silloinkin lyhyt romanssi yhteisellä reissulla. Kesämiehestä en kuullut sen koommin, ennen kuin viime kesänä taas samaisella reissulla. Kävi ilmi, että Kesämiehellä on vaimo ja lapsi kotona.

Loppukesästä palattiin taas vanhaan SR:n kanssa, ja taas oli muut miehet täysin ilmaa.

Vanha Suola käväisi kuvioissa jonkin baari-illan päätteeksi. Lähinnä sellainen "hyvä pano", jos nyt noin julkeasti sen esittää. Hyvä tyyppi, moikkaillaan vieläkin, muttei enää mitään kuumia tunteita, mitä joskus aikoinaan. Tuttu ja turvallinen.

Nimetön oli tapaus viime syksyltä, tyylipuhdas yhden yön juttu, jonka nimeä en edes muista. Tämäkin oli heti viimeisimmän eron jälkeen.

Siinäpä ne, meikäläisen miesjutut viimeisten kolmen vuoden ajalta. Kyllähän niitä flirttikavereita on ollut, ja on vieläkin, muttei ketään joka sykähdyttäisi edes himpun vertaa. Kesämiestä lukuunottamatta. Onhan sitten ollut näitä "viimeiset hitaat"-kavereita, ihan potentiaalisia mukavia miehiä, mutta kun ei, niin ei.

Oikeasti en enää tiedä, missä yhteydessä kunnollisen miehen voi tavata. Baarisuhteisiin en jaksa uskoa, vaikka toki sielläkin voi onni potkaista. Harrastukseni parissa miehiä on paljonkin, mutta ei sellaista sopivaa. Töissä taas olen tiimini ainoa nainen, suht samanikäisessä porukassa. Yksi näistä on sinkku, ja hänen kanssaan meillä onkin useinmiten kivaa. Jos en tuntisi häntä, saattaisin ihastua. Mutta en enää, tunnen liian hyvin ;) Sitäpaitsi mä en enää missään nimessä ryhdy mihinkään sutinoihin työkavereiden tai yhteistyökumppaneiden kanssa. On se niin raastavaa sitten yrittää erota (Hih...huomaatteko tän positiivisen ajattelun...lähtökohtaisesti siis aina pitää erota).

No sellaistapa tänään. Hiukan tässä kaihomieli meinaa puskea päällä, mutta siirsin ikävöimiseen käytettävät energiat siivoamiseen ;) Hyvä mä!

Ai niin, enkä muuten vieläkään ole laittanut SR:lle viestiä!!! Jee, hyvä minä!! Mun täytyy muuten muuttaa SR varmaan SP:ksi, eli Suureksi Pettymykseksi.