No niin, laitetaan pieni tilanneraportti eilisestä, ja kovasti mainostamistani treffeistä, joita ei sitten ollutkaan.

Kaikki lähti siis siitä, että vietimme työpaikan saunaosastolla ns. teambuilding-iltaa, eli minä ja melko naisvaltainen tiimini. Saunottiin, syötiin ja juotiin. Sauna-osasto oli varattu klo 21 asti, ja tarkoituksenani oli sieltä sitten suunnata noille paljon puhumilleni treffeille. Treffikaveri on siis alunperin Suomi 24:n kautta maailmaani ilmaantunut, ainoita sellaisia, jonka kanssa olen jatkanut juttua sähköpostitse/messengerissä. Unohdinkin hänet joksikin aikaa, mutta sitten taas viime viikolla vallinneen alakuloisen mielialan vuoksi otin itse häneen uudelleen yhteyttä. Huomasin tosin, että hän oli poistanut profiilinsa tuolta Suomi24:lta, mutten nyt siihen sinänsä kiinnittänyt huomiota. Chattailtiin siis muutamana päivänä, ja sitten, sovittiin siis nämä treffit.

Ilta firman juhlissa siis jatkui, eli porukka halusi lähteä jatkoille, ja olin ikään kuin velvoitettu lähtemään mukaan, olinhan tuon iltaman vetäjänä. Niin siis päädyttiin lähellä olevaan ravintolaan, ja tässävaiheessa laittelin sitten Nettimiehelle jo viestiä, että voi vähän venähtää. Suhtautuminen oli tosi positiivista, ja sanoi, että soittele sitten kun kerkeet. No, kerkesin vasta klo 1 yöllä. Tietenkään hän ei vastannut, mutta oli sitten soittanut takaisin. Muutama kerta siinä soiteltiin ristiin, kunnes luovutin, ja ajattelin, että treffataan joskus toiste. Aamulla sitten soitin Nettimiehelle, pyysin anteeksi tökeröä käytöstäni ja sanoin, että tavataan joskus toiste, jos vielä haluttaa. Jälleen ilahduin kaverin järkevästä suhtautumisesta, ehdotti jopa itse treffejä tälle illalle. Valitettavasti vaan tänään ei onnistu, pitää kuitenkin viettää hetki laatuaikaa pojan kanssa :) Joten se niistä treffeistä.

Ilta paikallisessa ravintolassa oli kuitenkin jotain, josta ajattelin vielä kirjoittaa. Kyseessä on siis paikka, jossa olen melko usein vieraillut. Joskus useammin, joskus taas harvemmin, kuitenkin paikka, jossa on paljon tuttuja. Siellä on aikanaan tullut tavattua ihmisiä, joiden kanssa tarina on jatkunut illan jälkeenkin, muttei mitään vakavampaa.

Se miksi haluan tuosta illasta kertoa, on nimeltään (nimi muutettu :)) herra Z. Mies, jonka kanssa minulla oli vuosi sitten alkukesästä yksi harvoista yhden illan jutuistani. Numerot vaihdettiin, mutta Z oli silloin vielä nitisevässä parisuhteessa, ja sanoin, että ei kiitos. Ja lähinnä kai Z olisi seksisuhdetta kaivannutkin, minulle se oli kuitenkin yhtä no go, kuin mikä tahansa suhde varatun kanssa. Jotain sentään olin SR:n tapauksesta oppinut.

Vuoden mittaan kuitenki mies silloin tällöin piti yhteyttä, soitteli ja halusi tapailla. En suostunut, enkä ollut edes niin kiinnostunutkaan. Kunnes taas alkukesästä tapasimme, heh....hänkin oli eronnut vaimostaan hiljattain. No, tavattiin kerran, ja ihan ok mies. Komea, raamikas ja aikuinen (niin luulin). Mies oli kovin aktiivinen ja piti yhteyttä lähes päivittäin. Koska minulla taas kesäaikaan on harrastuskausi vilkkaimmillaan, oli ajan löytäminen tapaamiselle melkoisen kiven alla. Ilmeisesti Z kuvitteli, että välttelin häntä, koska kyseli kiinnostustani moneen otteeseen, ja sanoi, että pitäisi sitten rehellisesti kertoa, jos ei kolahda. Sanoin, ettei nyt siitä ole kyse, vaan lähinnä ajan puutteesta tällä hetkellä. (Tosin itse olen kyllä sitä mieltä, että aikaa löytyy, jos tarpeeksi kiinnostaa ;))

Pari viikkoa tuosta sain Z:lta tekstiviestin, jossa hän ilmoitti "haluavansa nyt miettiä hetken, mitä haluaa elämältään". Olin aivan ymmälläni...."Wtf....eihän meillä edes ollut mitään juttua, ja nyt herra ilmoittaa, että HÄN haluaa tilaa itselleen! Laitoinkin vastaukseksi, että "mieti ihan rauhassa vaikka loppuelämä, että en ollutkaan ajatellut heti naimisiin mennä". Ja siihen Z laittoi, että "aha..oliko suhde sulle pelkkää seksiä?". Ihan uskomaton tyyppi, seksiä oli tässä "suhteessa" ollut tasan 2 kertaa, eikä koko juttua voinut parhaalla tahdollakaan kutsua suhteeksi. Soitin Z:lle vielä, että olisihan nyt ihan kiva tietää, että mitä hän tarkoittaa koko viestillään. Selitys oli jotain maasta taivaaseen, ja luulen, että tahtomattani loukkasin häntä, toteamalla, ettei meillä mitään suhdetta mielestäni ollutkaan edes, ja että molemmat olivat vapaita menemään ja tekemään mitä haluavat.

Tuon jälkeen meni n. kuukausi, kun Z ehdotteli treffejä. Arvaatte varmaan, etten mennyt. Sanoinkin ihan suoraan, että sori, meni maku viimeksi koko hommasta, ja että aikaa haaskattaisiin vaan molemmat. Z siinä pyyteli anteeksi ja vielä yritti, että jos yhdelle oluelle lähtisin. En lähtenyt.

Tämä alustus johtaa nyt siihen, minkä jo varmaan arvaattekin, eli Z oli samassa ravintolassa eilen, ja painotan nyt vielä, että kyseessä on 40-vuotias mies, ei siis mikään pikkupoika enää. Olin melkoisen yllättynyt Z reaktioista minut nähdessään, ainakin kaikkea muuta kuin ilahtunut. Yritin kysellä niitä näitä, juttelin iloisesti, mutta vastaanotto oli niin vaivaantunut ja yksisanainen, että nopeasti ymmärsin, etten ollut kovin kaivattua seuraa. Ongelmaksi muodostui se, että Z oli seurueessa, jossa oli paljon omia vanhoja tuttujani, joita en ole tavannut aikoihin. Vaikka itse, Z:n typerän käytöksen ärsyynnyttämänä, yritinkin vältellä ko. ihmisiä, he kuitenkin etsivät minut aina käsiinsä. Ja miehen logiikan huipentumana Z sitten istuskeli yksinään baarissa, koska ei voinut tulla omaan porukkaansa, koska minä olin siinä. Unbelievable tosiaan, mutta niin läpinäkyvää välttelyä en ole kyllä vielä joutunut kokemaan. Eli todellakaan en tiedä mikä meni pieleen Z:n kanssa, ehkä olin vaan tietämättäni loukannut hänen jo valmiiksi heikkoa itsetuntoaan niin pahasti, että olen saanut uuden verivihollisen :). Onneksi Z ei missään vaiheessa oikeastaan merkinnyt yhtään mitään, lähinnä oli sellainen "nice to know"-typpi, joten mitään kamalia morkkiksia ei tänään ollut, vaikka kieltämättä ihmetyttää.

Eli se siitä perjantaista.... ja heti ottaa vatsanpohjasta kun ajattelenkin jo tulevaa perjantaita...ja SR:n tapaamista silloin. Ehkäpä mun pitää yrittää treffata Nettimies ennen sitä, jospa kolahtaisi niin lujaa, että SR olisi toisarvoinen ;) Se olisi elämäni suurin riemuvoitto!