Olihan kertakaikkisen mahtava reissu. Olimme ystäväni kanssa Pariisissa muutaman päivän, ja täytyy todeta, että oli enemmän kuin onnistunut reissu. Ilma ensimmäisenä päivänä oli upean kirkas ja aurinkoinen, ja periranskalaiset monumentit piirtyivät kunnioitustaherättävinä sinistä taivasta kohden.

Muutaman päivän aikana saatiin tuhlattua järjetön määrä euroja, ei pelkästään hyvään ruokaan ja viiniin, vaan myös kaikkeen ihanaan hömppään mitä kaupoista ja kojuista mukaan tarttui. Kävimme kuuliaisesti kaikki nähtävyydet katsastamassa, tosin vain ulkoisesti. Kulturellisuutemme ei päässyt puhkeamaan kukkaansa, koska järkevyytemme kielsi meitä tuhlaamasta monta tuntia potentiaalista shoppailuaikaa jonottamiseen. Sillä joka ikiseen paikkaan oli mielettömät jonot, oli sitten kyseessä Eiffel-torni tai Louvren taidemuseo, niin ihmisiä riitti mustanaan.

Kävelimme kilometritolkulla ihastuttavia pikkukatuja, pysähtelimme välillä kahville tai viinilasilliselle johonkin niistä tuhansista pikku Brasserieista terasseineen ja lämpölamppuineen. Lämpölamput tosin olivat lähes turhia, koska elohopea näytti lähemmäs 18 astetta.

Käyttäydyimme viisaasti, emmekä juoneet liikaa yhtenäkään iltana, joten krapula ei pilannut virkeitä aamuja. Viimeinen päivä olikin sitten toinen juttu, ja silloin lähti mopo kyllä rankasti käsistä.

Kaikki on taas hölmöjen hotellisääntöjen syytä. Koska huone piti luovuttaa jo klo 12, oli meillä yli seitsemän tuntia aikaa koneemme lähtöön. Kiertelimme aamupäivän hotellin läheisellä torilla, joka oli mustanaan tavaraa, sikamaisen halpaan hintaan. Siinä sitten varusteltuamme itsemme taas uusilla koruilla, kelloilla, paidoilla, laukuilla, housuilla jne.jne. päätimme istahtaa levähtämään lasilliselle. Ja toiselle. Ja kolmannelle. Sitten taksilla lentokentälle, ja siellä taas lasilliselle. Kone onneton oli 20 minuuttia myöhässä, juuri sopivasti, että ehdimme ottaa vielä yhdet :) Ja mukaan nappasimme 2 cl pullon Pastista, ranskalaista anisviinaa. Sinivalkoisten siipien suhistessa käytimme hyödyksemme kalliiden lentolippujen suomaa etuutta, ilmaisia viinejä. 2,5 tunnin aikana niitä ehtii juomaan melko monta pikkupullollista.....

Vihdoin laskeuduttuamme Helsinkiin, totesimme, ettei ilta vielä ollut pitkällä, että ehdittäisiin lähteä vielä suoraan Pariisintuoksuisina lähteä katsastamaan kotimaista yöelämää. Niin siis matkalaukut kotiin (taksilla) ja siitä baanalle. Humala alkoi olla jo sillä tasolla, että se mitä menin sitten tekemään, oli ihan odotettavissa. Laitoin SR:lle viestin, jossa ehdotin (ylen neutraalisti kuitenkin!) että tavattaisiin. No eihän SR tietenkään vastannut mitään koko illan aikana, ja iloinen nousuhumala otti äkkilaskun takaisin maanpinnalle ja lähdin kotiin nukkumaan.

Aamulla oli tietenkin kauhea krapula, enemmän kuitenkin tällä kertaa moraalinen. Harmittelin, että olin sortunut viestittelemään SR:lle. Olen ollut kahden kuukauden ajan jo mielestäni erittäin "cool" asian suhteen, en ole laittanut viestejä, enkä kysellyt kuulumisia. Työtapaamisissakin olen käyttäytynyt kivasti, mutta säilyttäen asiallisen linjan. En ole sallinut kahdenkeskisiä hetkiä lainkaan (esim. ei enää yhdessä tupakalle palaverin jälkeen), ei sillä, ettäkö SR jotain ehdottelisi. Pelkään, että itse sorrun tekemään jotain sellaista. Ja nyt siis pariisilaisen humun ja erinäisten alkoholipitoisten juomien sekoittamana menen heittämään koko kahden kuukauden onnistumiseni kankkulan kaivoon. Aaargh, että ottaa pattiin!!!!!!

No, SR vastasi sitten seuraavana iltana ;) Kyseli menikö reissu hyvin, ja totesi, ettei sitten päässyt kaljalle. Nolona vastasin jotain sekavaa, että olin vähän maistellut jne jne jne. Tyhmää selittelyä ja idioottimaista käytöstä enivei. Että sitä on ihminen tyhmä.

Mitähän parin viikon päästä on luvassa? Firmamme järjestää tälle SR:n edustamalle firmalle, hän kutsuttujen joukossa, asiakasillan. Mukaan on siis kutsuttu vain kourallinen osallistujia, paikkana on yrityksemme varsin intiimi sauna-osasto. Illan ohjelmaan lukeutuu luonnollisesti saunomista, ruokailua - ja viiniä, kuinkas muuten. Joudun varmasti kokoamaan kaiken tahdonvoimani ja sisuni, jotten erehdy vahingossa, joko hänen tai minun aloitteestani, tekemään/ehdottamaan mitään hölmöä. Ja juu tarkistettu on, SR on ilmoittautunut mukaan. Hänen aloitteestaanhan tämä oikeastaan järjestetäänkin. Ja mainitaan nyt vielä tässä yhteydessä, että samankaltaisesta iltamasta aikoinaan suhteemme sai alkunsa. Parina vuonna olemme tuon tilaisuuden tehokkaasti käyttäneet hyväksemme, ja nauttineet toistemme seurasta. Nyt on toisin.