Mä olen ihminen, joka ei muka usko horoskooppeihin, mutta luen ne silti joka päivä. Harvoinhan ne sattuvat kohdalleen, ja usein kai niistä hakeekin vaan sitä itselle sopivaa. Jos horoskooppi ei kerro mitään jännää tai sopivasti osuvaa, niin ne tulee sivuutettua olankohautuksella. Sitten taas, kun ne oikein natsaa, niin sitähän lähtee herkästi myös elämään sen mukaisesti. Esim. perjantaillehan oli luvassa ruusuja ja romantiikkaa kaikilta osin, joten ehkäpä siksi asennoiduinkin niin, että jotain suurta ja merkityksellistä tapahtuisi silloin.

Nyt taas, kun on ehtinyt pohtia noita perjantaisia tapahtumia, ja kolmeenkymmeneenmiljoonaan kertaan puolustautua itselleen sanotuista ja tehdyista asioista ja pystynyt verrattain hyvin ne itselleen oikeuttamaan ja estänyt itseään lähestymästä SR:ää enää missään muodossa, tulee taas horoskoopinpirulainen kiusaksi.

Usko tai älä, joku vanha ystävä kaipaa sinua kovastikin, mutta ei uskalla ottaa yhteyttä. Haluaisitko sinä vaihteeksi tehdä aloitteen?

No en usko, en. Ei varmasti kaipaa, ei ei ei. Eihän me edes olla ystäviä......Mutta entä jos sittenkin.....???? Hmm...pitäisköhän.....e-ei, en mä nyt voi.....mut jos se odottaakin.......

Sitten mulla on vielä tällanen hullu juttu, että teen aina Iltalehden verkkosivuilla 20-kysymystä tietovistan. Ikinä en siitä saa paljonkaan yli 10 oikein, joten olen alkanut käyttää sitä tietynlaisena mittarina itselleni. Siis tyyliin, "jos tulee 15 tai yli, niin sitten teen jotakin/jotakin tapahtuu. Jos jää alle, niin sitten jätän asian sikseen. Niinpä niin, tietenkin tuli sitten se 15 oikein tänään.

Nythän mä olen täysin vakuuttunut, että se oli joku merkki. Että nyt mun on ihan pakko tunnustella kepillä jäätä ja sorkkia muurahaispesää.....

No, ei onneksi anna ylpeys periksi ottaa yhteyttä, joten se siitä. Mutta noin niinkuin esimerkkinä, että kaikkeen hulluun sitä sortuu, kun oikein ahistaa. :)