SR laittoi tänään sähköpostia. Siinä nyt sinänsä ei ole mitään ihmeellistä (tai no, on siinäkin jo), ja alku olikin ihan asiallinen. Lopussa oli kysymys: "Ootko jo ehtiny kuunnella XXXX:n uuden levyn? Ite kuuntelin, ja putoaa ihan saman lailla kuin edellinenkin". Tuossakaan ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, paitsi se, että XXXX on meidän suhteen musiikillistuma (eh..itsekeksitty termi), eli levy, joka on kulkenut kivikot ja karikot, sekä ne veretseisauttavat onnentunteet, tässä suhteessa. Levy, jota kumpikaan ei voinut ensimmäisten erojen aikaan kuunnella, koska kyseinen musiikki oli yhtä kuin minä ja hän.

Tähän asti SR on mielestäni taidokkaasti välttänyt aiheet, mitkä vähänkään liippaavat meidän suhdettamme, siitä syystä tämä oli minusta hänen puoleltaan suorastaan omituinen muistutus siitä. Vastasin, etten ollut kuunnellut ja kysyin kannattaisiko? Johon hän vastasi vain ottavansa levystä kopion ja lupasi tuoda sen perjantaina.

Olen suorastaan hämmentynyt...vaikka pienestä asiasta onkin kysymys, mutta tuohon kyseiseen bändiin ja sen musiikkiin sisältyy meidän rakkaustarinamme, että siitä puhuminen on itselleni lähestulkoon tabu itselleni.

No, saas nähdä. Ehkäpä SR on vaan niin totaalisesti jo tän jutun yli, että puhuu asiasta kuin villasukista. :)