Huh, mitä liitoa tämä päivä on taas ollut. Töissä tuli istuttua koko päivä koulutuksessa, sieltä suoraan vakuutusyhtiöön sopimaan vakuutusasioista, sitten kotiin, pikaruoka pojalle, poika hoitoon ja koirien kanssa treeneihin. Vielä treenien jälkeen tuli pojan isä käymään, tarkoitus olisi nyt viimein selvittää nämä tapaamis- ja huoltajuuskuviot. Eihän siitä mitään tullut, olen jo niin rätti, ettei yksikään asia meinannut sujua hankaluuksitta, ja totesin, että parempi puhua erilaisessa mielentilassa. Joten sunnuntaina siis luvassa tiukkaa vääntöä. Huoh, milloinkohan tämä rumba edes olisi ohi?

Mutta, en ole tässä hihhulimasennuksessani (kutsun olotilaa tuolla nimellä, koska uskon olevani tulossa hulluksi :)) muistanut, että perjantaina on firman pikkujoulut. Jotain sosiaalista elämää siis luvassa viikonloppuna. Mistä aasinsiltana tulikin mieleen, että tämänpäivän koulutuksessa oli todella minun silmääni miellyttävä mieshenkilö. Siis sellainen, että katse hakeutui huomaamatta moneen otteeseen siihen suuntaan. Jopa niin paljon, että aloin harmittelemaan vaatetustani. Kun aamukiireessä tuli kiskaistua jalkaan ne jo lahkeista hiukan rispaantuneet kulahtaneet farkut, jalassa viime talven herätostoskengät. Päällä firman fleece, ja hiukset sutaistu ponihännälle. Onneksi sentään laitoin ripsivärit silmiin. Mutta aika homssuinen olotila siinä tuli, ja sain ahaa-elämyksen, että nyt pitää taas alkaa panostaa oikein kunnolla tähän ulkonäköseikkaan. Ei kukaan muuten luo silmäystäkään meikäläiseen päin, varsinkin kun kasvoilla varmaan vielä näkyy viimeaikaiset tapahtumat. Toisaalta, jos se unelmien prinssi tekee uukkarit hepallaan nähdessään heräteostoskenkäni, niin ehkä se ei sitten ollut mun prinssi. Silti, ensivaikutelman voi tehdä vain kerran, ja jotain sellaistahan täytyy olla, että saa sen kaverin vilkaisemaan vielä uudemman kerran, eikö? :) Joten nyt sitten miettimään sopivaa sotavarustusta pikkujouluihin, eihän sitä koskaan tiedä vaikkei tarttisikaan taas kerran viettää joulua itsekseen. (I truly doubt it...but you never know!)

Sellaisia tänään. SR, tai oikeammin siis SP, ei ole juuri ehtinyt ajatuksiini tänään. Siis on se siellä ollut, ja on ikään kuin koko ajan, mutta suht vaimeana tänään. Voi veljet, odotan tosissaan sitä päivää, kun voin todeta, ettei ko. henkilö ole vallannut mieltäni. Johan se siellä on kolmen vuoden ajan ollut useammin kuin vuorokaudessa on tunteja.