No niin, tuleehan se ikävä sieltä. Minä jo ehdinkin odotella sitä. Syypää on radiosta soinut "Levottomat Tuulet", jossa jälleen sanat osuivat kohdalleen.

Tää ei ole ranta viimeinen
eikä loppu ihmisen
tää kahden juttu katkollaan

Eikä tästä historiaa saa
kovin suurta kirjoittaa
mut se sydämiimme painetaan

Ehkä joskus jälkeen kaiken tän
löytyy syitä enemmän

Enempää en muista, mutta ei ole väliksikään, tuossa se on sanottu. Ei tämä ole maailman loppu, eikä varsinkaan ihmisen loppu, mutta kyllähän tässä taas ryvetyttää. Jopa siinä määrin, että nyt kaduttaa nuo viestit SR:lle. Mähän tein juuri niinkuin EN halunnut. Kun munhan piti lähteä pää pystyssä tästä jutusta, eikä muuttua katkeroituneeksi naiseksi. Ja sitähän noi mun kirjoitukset viestittää. Onneksi olen kuitenkin vielä onnistunut kokoamaan suuttumusta sen verran, etten sentään anteeksi ole ruvennut sanomisiani pyytämään. Siinähän menettäisin kasvoni lopullisesti. Mä pyörittelen päässäni ajatusta, että "voi itku, sille tuli varmaan tosi paha mieli mun sanomisista". Että sitä on ihminen tyhmä, miksei sitä muista, että jostainhan se paha olo tuli minullekin, joka sai mut niin raivoihini, että harkintakyky petti. Ja toisaalta, mä en usko, että SR:ää yhtään kiinnostaa enää, mitä mä ajattelen. Tyytyväinen vaan, kun pääsi eroon (tää on taas tää vaihe mulla...).

Mutta onneksi mä voin kirjoitella tänne, ja sitä kautta purkaa tätä p*skaa sisältä, tästä se taas lähtee parempaan päin.